Valokuvaus ja valta
Kuvaustilanteessa sillä, joka pitelee kameraa on valtapositio suhteessa kuvattavaan. Mitä tällä oikeastaan tarkoitan? Kyse ei ole pelkästään siitä, että kameran etsimen takana olevalla ihmisellä on valta päättää sommittelusta, valosta tai siitä miten kuvattava ihminen näkyy ja tulee nähdyksi kuvissa. Kyse on myös siitä, että useimmiten kuvaaja myös valitsee valintagalleriaan ruudut, käsittelee kuvat tietyllä tavalla ja pitää koko kuvausprosessin lankoja käsissään. Jokaisen kuvaajan ja myös kuvattavan on syytä tiedostaa tämä.
Tätä valtarakennetta on mahdollista purkaa ainakin osittain hyvällä kommunikaatiolla. Siinä missä kuvaajan tulee kertoa kuvaustilanteesta ja siitä millainen se on, hänen on myös hyvä näyttää millaisia kuvia hän ottaa. Kuvattavan vastuulle jää arvioida se, onko kyseinen kuvaaja hänelle oikea. Tämän arvioinnin helpottamiseksi pitää kuvaajan tehdä vähän enemmän työtä. Sensitiivinen kuvaaja osaa auttaa kuvattavaa kysymällä häneltä suoraan ja kiertelemättä rajoista, mahdollisista epävarmuuksista ja asioista, joita kuvattava haluaa kuvissa näkyvän. Kuvaajan tulee myös kertoa miten hän käsittelee kuvia. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että muuttaako kuvaaja ihmisen ihon luonnottoman posliiniseksi vai onko hänen tyylinsä luonnollisempi.
Valta ei kuitenkaan ole vain kameran valtaa ja katseen valtaa vaan myös kuvaajan ja kuvattavaan mahdollisiin etuoikeuksiin ja positioihin liittyvää valtaa. Valta on siitä hankala käsite, että se ohjaa usein ajattelemaan vallan jakaantumista kaksijakoisesti: toisella on valtaa ja toisella ei ole valtaa. Arjen tilanteet eivät kuitenkaan ole binäärisiä, yksinkertaisia tai kontekstittomia. Turvallisen kuvaajan ammattitaitoon kuuluu osaaminen, mutta myös valmius, miettiä kukin kuvaustilanne erikseen juuri vallan ja valtapositoiden näkökulmasta. Tämä on kuitenkin aihe, josta on syytä kirjoittaa pidemmin tulevaisuudessa. Tärkeintä tässä kohtaa on hahmottaa se, että valtapositioita tulee tarkastella kriittisesti ja niitä tulee aktiivisesti purkaa myös kuvaustilanteissa.
Turvallisuus ja valokuvaus?
Turvallisuus ja turvallisuuden kokeminen ovat aina osittain subjektiivista. Ne asiat, jotka tuottavat tunteen turvallisuudesta vaihtelevat yksilöittäin. On kuitenkin olemassa tiettyjä toimintamalleja, jotka edesauttavat turvallisen tilan luomisessa. Käsittelen näitä seuraavaksi nimenomaan kuvaajan näkökulmasta.
- Kommunikaation avoimuus: Kuvaajana on äärimmäisen tärkeää kommunikoida suoraan kuvauksiin liittyvistä asioista, mutta myös siitä mitä on valmis kuvaajana tekemään ja mitä ei. Avoin kommunikaatio ja täsmällisyys herättävät luottamusta.
- Kommunikaation herkkyys: Kuvaustilanteet ovat useimmille kuvattaville jännittäviä ja jopa pelottavia. Kuvaajan on syytä ottaa tämä huomioon ja kysyä suoraan kuvattavalta jännityksestä, epävarmuudesta ja aikaisemmista kuvauskokemuksista. Nämä keskustelut jäävät kuvaajan ja kuvattavan välisiksi, mutta auttavat kuvaajaa toimimaan itse kuvaustilanteessa asiakkaalle sopivalla tavalla.
- Kuvaussopimukset ja turvallisemman tilan säännöt: Kuvaussopimus ei ole vain dokumentti, jossa kuvaaja ja kuvattavat sopivat kuvauksiin liittyvistä asioista vaan sopimukseen on mahdollista kirjata esimerkiksi kehorauhaan, suostumukseen ja syrjimättömyyteen liittyviä asiakohtia. Allekirjoittamalla sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat toimimaan sopimuksessa määriteltyjen periaatteiden mukaan. Kuvaussopimuksen liitteenä on voidaan vielä toimittaa turvallisemman tilan säännöt, joissa tarkennetaan sopimustekstiä.
- Selkeä ohjeistus: Kuvattavalle on hyvä antaa etukäteen ohjeet paikalle saapumisesta, tiloista, kuvauksiin valmistautumisesta etc. Usein ajatellaan, että tällaiset ohjeet ovat vaan ohjeita ja niillä ei ole sen suurempaa merkitystä kuin niihin liitetty pragmaattinen merkitys. Kattava ohjeistus luo kuitenkin ihan erilaisen pohjan vuorovaikutukselle. Asiakkaan ei välttämättä tarvitse käyttää resurssejaan siihen, että kyselee parkkipaikoista tai siitä kuinka paljon vaihtovaatteita tarvitaan mukaan. Riittävä ja perusteellinen ohjeistus antaa kuvattavalle mahdollisuuden keskittyä kuvausprosessin henkilökohtaisempaan puoleen ja avaa oven luottamuksen syntymiselle.
- Rajoista ja suostumuksesta puhuminen: Kuvaajalla on mahdollisuus rakentaa turvallisuutta sekä julkisessa että yksityisessä viestinnässään. Kun kuvaaja kertoo esimerkiksi sosiaalisessa mediassa suostumukseen ja rajoihin liittyvistä aiheista, viestii hän samalla laajalle yleisölle sitä, että hän kunnioittaa sekä asiakkaiden että itsensä rajoja. Sama pätee myös yksityisviestinnässä. Kuvaajaa varatessa ihmiset saattavat kysyä suostuuko kuvaaja kuvaamaan tietynlaisia kuvia. Jos kysytty kuvatyyppi on sellainen, jota kuvaaja ei koe itselleen turvalliseksi tai hyväksi, on ammattitaitoa kertoa tämä asia suoraan. Vielä parempi on, jos kuvaaja tässä vaiheessa osaa suositella kyseistä kuvatyyppiä kuvaavaa kollegaa. TLDR: Jos et kuvaa eroticaa, niin älä saata kysyvää asiakasta häpeään vaan suosittele kollegaa ja käyttäydy asiallisesti. Nämä turhat kyselyt voi myös estää kertomalla avoimesti mitä kuvatyyppejä kuvaa ja minkälaisia kuvia ei suostu kuvaamaan.
- Arvojen näkyvyys: Meillä jokaisella on arvoja, joiden mukaan elämme ja teemme valintojamme. Kuvaajien olisi syytä viestiä näistä arvoista näkyvämmin. Ei riitä se, että ajattelee kaikkien tietävän, että "on hyvä tyyppi", jos ei kerro miten määrittelee sen. Määritellyt arvot muuttuvat todellisiksi vasta, kun ne näkyvät toiminnassa. On hirveän helppoa kirjoittaa olevansa sensitiivinen ja inklusiivinen, mutta näiden arvojen toteuttaminen onkin sitten vaikeampaa. Lohdullista on se, että ei ole mahdollista olla "valmis" vaan arvojen mukaan toimiminen on jatkuva prosessi, jossa ajan saatossa tuodaan abstraktit arvot näkyväksi osaksi todellista toimintaa. Kaikkea ei pysty tekemään kerralla.
Turvallinen kuvaustilanne
Turvallinen kuvaustilanne ei synny vasta siinä hetkessä, kun kuvaaja ja kuvattava tapaavat. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, on etukäteen tehtävä työ olennainen osa turvallisen kuvaustilanteen syntymisessä. Itse kuvaustilanteessa on suositeltavaa, että alussa kuvaaja käy läpi kuvauksiin liittyvät ohjeet sekä kertoo uudestaan turvallisemmasta tilasta. Äärimmäisen tärkeää on kommunikoida kuvattavalle se, että hänellä on oikeus kieltäytyä ehdotetuista asioista tai keskeyttää kuvaukset, jos hän kokee turvattomuutta. Samalla kuvaajan on syytä kertoa, että myös hänellä on sama oikeus.
Itselleni yksi keskeisimpiä turvallisuutta luovista asioista on aika. Kuvaustilanteessa on oltava riittävästi aikaa edetä rauhallisesti. Ihmiset eivät pysty kiireessä, esimerkiksi tiukan aikataulun puitteissa, tekemään perusteltuja päätöksiä. Tämä johtaa valitettavan usein siihen, että kuvauksissa tulee suostuneeksi asioihin, joihin ei pidemmän päälle olisi ollut valmis suostumaan. Kiire ei myöskään anna mahdollisuutta totuttautua tilanteeseen ja estää usein ideoiden avoimen virtaamisen. En ole ollut yksissäkään sellaisissa riitävän rauhallisissa kuvauksissa, joissa ei olisi tullut uusia ideoita kuviin.
Haluan vielä nostaa viimeisenä huomiona sen, että jokainen kuvaustilanne on neuvottelu. On julma yksinkertaistus väittää, että kuvauksissa maksava asiakas saa kuvaajan ottamaan kuvia itsestään. Kuvaustilanteessa kuvaajan kädenjälki, taiteellinen visio ja hänen työnsä on jatkuvassa neuvotteluyhteydessä kuvattavan näkemyksen, tarpeiden ja persoonan kanssa. Tämä neuvottelu on pyrittävä pitämään mahdollisimman yhdenvertaisena ja se onnistuu parhaiten olemalla suora ja rehellinen. Esimerkiksi, jos malli haluaa tulla kuvatuksi tilassa, jonka valotilanne on todella haastava, on kuvattavaa kunnioittavaa sanoa "voidaan kuvata ehdottomasti tässä, mutta valotilanne on vaikea ja en voi luvata, että sitä voidaan ratkaista" tai, jos kuvaaja haluaa ottaa dramaattisia kuvia ja kuvattava haluaa raikkaita kuvia, voidaan tilanne ratkaista sanomalla "kuvaan toiveiden mukaan, mutta laitan valintagalleriaan myös hieman toisenlaisia kuvia lisäksi".
Turvalliset kuvaukset eivät ole mitenkään yksinkertainen asia, mutta turvallisuuden luominen ei ole mahdotonta. Meillä jokaisella on vastuu toimia sekä itsellemme että toisille turvallisesti. Kuvaaminen on parhaimmillaan hauskaa, vapauttavaa sekä upeaa kuvaustilanteen molemmille osapuolille. Turvalliset kuvaukset mahdollistavat tämän tavoitellun tilan syntymisen.
