Yrittäjyys ja valinta
Luin taannoin Twitteristä, että yrittäjä ei voi olla vasemmistolainen. Pienen hetken verran halusin vastata kyseiseen keskusteluun klassisella "well, actually" -aloituksella, mutta ymmärsin, etten ollut valmis avaamaan sitä matopurkkia. On aivan totta, että yrittäjyys liitetään yleensä oikeistolaisuuteen, kovaan talouspuheeseen ja välineellisiin arvoihin. Tämä kuva on valitettavan yksipuolinen ja sitä ylläpitävät – ei lainkaan yllättäen – ehkä voimakkaimmin juuri ne yrittäjät, joiden arvomaailmaan tämä kuva sopii. Tämä puhetapa korostaa menestymisen olevan riippuvaista vain yksilön ominaisuuksista tai teoista sekä maalaa kuvaa elämästä työ- ja suorituskeskeisenä matkana kohti ylempää keskiluokkaa.
Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yrittäjät tekevät valtaosan suorittavasta, hallinnollisesta ja viestinnällisestä työstä. On aivan totta, että tällaisen kuvion pyörittämiseen menee paljon aikaa. Monille vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää ja se kuuluu puheessa. Samaan retoriseen sammioon solahtavat puheet siitä, miten Suomessa ei yrittäjiä tueta, veroja pitää maksaa liikaa ja yhteiskunta hyysää milloin mitäkin ihmisryhmää (usein työttömiä). Uskokaa tai älkää, mutta näen kyllä mistä tämänkaltainen retoriikka nousee, en vain allekirjoita sitä lainkaan. Yrittäjyys on kuitenkin valinta. Harvempi meistä yrittäjistä on tullut pakotetuksi tekemään sitä mitä elääksemme teemme.
Mitä, jos puhuisimme yrittäjyydestä toisin?
"Siis tää on tätä 24/7/365 duunis", "Ei täs paljon lomia pidellä" tai "Pitää vaan jaksaa painaa" – kuulostavatko nämä tutuilta lauseilta yrittäjien suusta? Aivan varmasti kuulostavat. Yrittäjyyteen liittyy paljon sesonkiluonteisuutta, epätasaista kuormitusta ja epävarmuutta. Kuva ei kuitenkaan ole näin yksipuolinen. Yrittäjyys on myös vapautta aikatauluttaa, suunnitella, keksiä ja luoda asioita. On aivan totta, että sesongin aikana elämän täyttää työ, mutta entä sesongin ulkopuolella? Voisiko siitä puhua? Voisiko puheen sisältö olla vapauttavaa?
Kiireisinä kausina emme kummatkaan koe olevamme loppuun ajettuja (tämä kokemus liittyy itselläni enemmän esimerkiksi yliopistotyön tähtitieteellisiin vaatimuksiin tauottomasta suorittamisesta tai palkkatyövuosiini kuin yrittäjänä toimimiseen). Koska teemme töitä valo- ja videokuvauksen alalla, voimme ottaa vastaan asiakkaita yhteensä maksimissaan neljä tai viisi viikossa – usein vähemmän. Editille, hallinnolle ja viestinnälle pitää myös jäädä aikaa. Koska teemme työtä kotona, pitää töiden tekemisen edellytykset olla kunnossa. Tämä tarkoittaa hyvinvointia tukevaa arkea. Kiireettömiä aamuja. Hiljaisia taukoja. Päiväunia. Antoisaa vapaa-aikaa. En ole koskaan elämässäni ollut näin vapaa elämään sellaista elämää, joka ei kuluta minua loppuun. Tästä pitäisi puhua enemmän.
Iloinen veronmaksaja
Olen hetki hetkeltä tullut tietoisemmaksi siitä, miten etuoikeutettua tällainen elämä on. Kontrasti vallitsevan yrittäjyysretoriikan sekä yhteiskunnallisen vähäosaisuuteen liittyvän problematiikan kanssa on huimaava. En tunnista itseäni tai meitä grindaamisen ja uupumuksen retoriikasta. Samalla näen sen valtavan kuilun, joka repeää itseni ja pienituloisten väliin. Minä olen valinnut yrittäjyyden alalla, jossa myydään luksuspalvelua, mutta olen valintani tehnyt myös hyvin etuoikeutetuista lähtökohdista käsin. Siksi kova ja uhriutuva yrittäjyysretoriikka hirvittää minua. Me yrittäjät emme ole yhteiskunnassa mitenkään heikossa asemassa.
Me olemme Sonjan kanssa iloisia veronmaksajia. Meille on äärimmäisen tärkeää, että hyvinvointiyhteiskunnan rapauttaminen loppuu. Haluamme, että heikommassa asemassa olevien ihmisten elämisen mahdollisuudet olisivat huomattavasti paremmat. Olemme saaneet tukea yhteiskunnalta yrityksemme alkutaipaleelle ja maksamme ilolla tämän tuen veroina takaisin. Keräämme myös mieluusti valtiolle alv-verot ja tilitämme ne neljännesvuosittain.
Vastauksena anonyymin Twitteristin kuumaan otteeseen siitä, että yrittäjä ei voi olla vasemmistolainen: Puh ja pah – kyllä voi. Jos minun (ja meidän) on mahdollista tehdä tässä maassa työtä, jota rakastamme ja vielä tulla toimeen sillä työllä, en näe mitään syytä ohjata ajatteluani kovan talouspolitiikan sanelemana. Meille ensimmäiseksi tulevat aina ihmisten yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ympäristö, inklusiivisuus ja luokkarakenteiden purkaminen.
– Tinksu
